Browsing Category

Travel

Travel

Grado -kanaalien ja kävelykatujen pikkukaupunki

28.1.2015

Triestestä suuntasimme rannikkoa pitkin kohti etelää. Emme päätyneet aivan Venetsiaan asti. Kohteemme Grado sijaitsee laguunien lomassa niemekkeen kärjessä. Se on pienehkö kesäkaupunki, jonne lomalaiset suuntaavat kylpylöihin ja nauttimaan meren läheisyydestä. Koko kaupungin rantaa kiertää kävelykatu, suosittu passeggiata-reitti. Keskiaikanen keskusta on myös kävelijöiden ja pyöräilijöiden reiteiksi varattu. Ja tietysti ravintoloita on kaikkialla.

Löysimme Gradon lounaspaikkamme edellisen päivän naapuripöytäseurueen suosituksesta. Ja kas, kun tulimme perille, oli seurue siellä meitä vastassa. He olivat paikan ravintoloitsijat! Hyvää myyntityötä! Edellisen päivän lounaspaikkamme oli erinomainen ja sijaitsi kymmenien kilometrien päässä Gradosta, joten varmasti sekin oli suosittu kohde, kun ravintoloitsijatkin olivat sinne lounastamaan lähteneet. Loistavaa oli ruoka sielläkin, joten meillä oli paljon luottoa myös tulevaan lounaaseen.

Trattoria Sandrassa nautimme mereneläviä, valkoista polentaa (alueen oma lajike) ja spaghettia. Vaalea, uunissa paahdettu kala transseerattiin silmiemme edessä lautasille. Ah, parhautta! Voin kertoa, että täällä ruoka oli juuri sellaista, mitä todellakin rakastan: tuoreet, parhaat raaka-aineet suoraan merestä, täydellinen valmistustapa kaikessa yksinkertaisuudessaan, ulkoilmassa tarjoiltuna, hyvän ja raikkaan valkoviinin kanssa nautittuna.

Mutta mitä ovat nuo lautasella nököttävät pienet merihirviöt, jotka tuijottelivat suoraan silmiin!? En tiedä, täydellisiä maultaan kuitenkin!

Kalan kanssa paahdetut perunat, vihannekset sekä paistoliemi. Simply the Best.

Trattoria Sandrassa tarjoilu oli juuri sitä, mitä sanotaan italialaisesta palvelusta, parasta siis sekin.

Trattoriassa oli myös herkullista oliiviöljyä, sen alkuperä olikin Adrianmeren toisella puolella. Mate-öljy oli Kroatiasta. Saimme Sandralta pullollisen oliiviöljyä myös kotiinviemiseksi.

Lounas eläväisen kävelykadun varrella. Aurinkoa, elämää ja nautintoa.Lounaan jälkiruuaksi riitti annos mandariinista, appelsiinista ja sitruunasta tehtyä Limoncellon serkkujuomaa.

Josef_Maria_Auchentaller_-_Plakat_Seebad_Grado_-_Leopold_Museum_1906[1]Viime vuosisadan alkupuolen jugend-tyylinen mainos rantakaupunki Gradosta.

Kävely kauniilla Gradon rantakadulla loi muiston lomapäivän kultahetkistä.

Travel

Atelier Lidia di Polla – B&B Trieste

27.1.2015

Kyllä, nämä kuvat veistoksista ja flyygelistä ovat Triesten B&B -majoituksestamme. Nämä taideteokset eivät olleet loungestilassa vaan meidän ’Sevillan parturi’-nimisessä huoneessa. Atelier Lidia di Polla on aivan Triesten ytimessä sijaitseva kolmen huoneen B&B. Huoneisto on aikoinaan kuulunut taiteilija Lidia di Pollalle ja nyt sitä emännöin hänen tyttärentytär Laura Bilucaglia. Ja ihanasti emännöikin! Olimme kuin yksityiskodissa vierailulla säilyttäen täysin oman menemisen ja tulemisen tunteen, mutta saaden samalla erinomaisen asiantuntijaa opastusta Triesten elämään.

Signora Lauralta saatujen ohjeiden avittamana tutkiskelimme Tristen ruokatarjontaa, kahviloita, katuja ja baareja. Aamuisin nautimme Lauran keittiössä unelmien italialaisen aamiaisen. Keittiön sydän on vanha mutta kunnostettu liesi. Ja liettä vastapäätä jököttää jättiläismäinen astiakaappi. Voitte arvata: olin kuin kotonani! Joo, ei kodissani tälläistä ole mutta yhtään ei haittaisi vaikka olisikin. Klassista, kaunista, viihtyisää.

Aamiasvalikoimaan kuului lajitelma triesteläisiä lähileipomon leivonnaisia. Aamiainen sujui jutustelun ja kahvinkeiton lomassa, siis Lauran tarinoidessa ja meitä auliisti palvellen. Lisää kahvia ja pienimmälle suklaajuomaa.Parasta Triestessä oli tämä B&B!

Huoneet atelier di Lidia Pollassa on nimetty oopperoiden mukaan. Sevillan parturi-huoneen lisäksi voit valita Carmenin tai Madame Butterflyen huoneet.

Lähtöaamuna Laura otti meistä tämän yhteispotretin, niinkuin hän ottaa jokaisesta asiakkaastaan. Kuvan saimme viikon kuluttua meiliimme.Lähtölahjaksi saimme Lauralta myös pullollisen proseccoa!

Travel

Trieste – lomailua Italian koilliskolkassa

26.1.2015

trieste 2Ennen kuin kevät ja uudet tuulet koittavat, on aika muistella syyslomaviikkoa muutaman kuukauden takaa. Syyslomailumme perheen kesken suuntautui viime lokakuussa Italiaan seudulle, jossa emme ole aikaisemmin käyneet: Friuli -Venezia -Giulian maakuntaan Italian koilliskolkkaan. Lensimme Slovenian puolelle, Ljubljanaan. Sieltä matka jatkui pienellä vuokra-autolla suoraan kohti Triesten kaupunkia. Huom! Pieni auto on näppärä Italiassa ja siksi mainitsemisen arvoinen. Ainakin, jos mielii ajella pikkukylissä off roads-reiteillä!

Matkaa ensimmäiseen etappiin oli Ljubljanan lentokentältä n. 100 km. Vähän ennen Triesteä ohjelmoimme navigaattorin välttämään reittivalinnoissa moottoriteitä. Näin saavuimme sumuiseen mutta lämpimään Triesteen pikkuteitä kaupunkia ympäröivien kukkuloiden kautta. Tämän näkymän lähettyvillä nautimme ensimmäisen lounaan kovinkin paikallisessa Osteriassa. Perheemme pikku-ukkelille tämä oli ensikosketus Italian gastronomiseen taivaaseen ja sydämelliseen palveluun. Pieni mies oli heti juonessa mukana. Hyvä niin, sillä olen itse Italian ystävä ja rakastan italialaista ruokakulttuuria.

Matkamme ’suuret suunnat’ olivat minun valitsemia mutta kuskimme oli tehnyt ansiokkaan ennakkovalmistelun joidenkin ruokapaikkojen sekä tulevien päivien ajoreittien kohdalla. Triestessä yövyimme kaksi yötä retekeillen samalla lähiympäristössä. Molempina iltoina vietimme aperitiiviaikaa Triesten kuppiloissa ja nautimme päivällisen paikallisissa osterioissa. Yllä olvien kuvien kylmäsavuhanhiannoksen ja pastatriologoan söimme lounaaksi pienessä kylässä Triesten yläpuolella aivan Slovenian rajan tuntumassa.

Triesten kuuluisin nähtävyys on Castello di Miramare kaupungin kupeessa. Linna on rakennettu 1800-luvun loppupuolella ja erityisen ihastuttavaa siinä oli maisema, suuri ympäröivä puisto ja meren läheisyys.

Toinen tärkeä nähtävyys Triesten tuntumassa on Grotta Gigante – jättimäisen suuri tippukiviluola. Tunnin opastettu kierros luolan uumeniin takasi niin maitohapot lihaksiin, kuin lähtemättömän elämyksen mieleen. Mikä upea paikka!

Trieste on tunnettu lukuisista wieniläistyyppisistä kahviloistaan. San Marcon -kahvila tarjoaa takuuvarman liiketoimintojen yhdistämiskonseptin: kahvila & kirjakauppa.

Trieste oli oivallinen etappi aloittaa retkeily ympäristössä. Lisää pikkumuisteloita (lähinnä kuvakertomuksina) on tulossa lähipäivinä! Muistelot tulevat tosiaan hiukan jälkijunassa, mutta juuri nyt on sopiva aika muistuttaa mieleen nämä muutaman kuukauden takaiset kauniit ja mukavat päivät Italian maaperällä, sen sumuisenakin kauniin taivaan alla!

Matkamme aikana päivät kirkastuivat. Sumuisinakin hetkinä Adrianmeren lämpö hyväili lomailijaa. Lokakuu oli mainio ajankohta levähtää tällä seudulla.

P1400907

Travel

Hailuodossa

30.7.2014

Viime viikolla alkanutta kesäretkeä Ahvenanmaalla jatkoimme yhden Saaristorpalla vietetyn yön jälkeen kohti Hailuotoa. Iniön, Jumon ja Kustavin kautta aloitettu matkanteko kohti Perämeren suurinta saarta kesti lähes 14 tuntia!

Ah, autuutta, kun saavuimme perille. Mammun ja Vaarin luona odotti lempeät löylyt sekä Mammun lohisoppa, jonka nautimme pohjoisessa valossa puolen yön jälkeen.

Hailuodossa pörräsimme skoottereilla rannalta toiselle. Aamulla haimme Riitta -kalastajalta tuoreet silakat ja siiat. Vaari toi Oulun kauppatorilta maailman parasta ohrarieskaa. Rieska, voi ja savusilakka. Oi, parhautta!

Lounaaksi nautittu siikakeitto sai mausteeksi edellisenä päivän aterialta jääneen savusiian.

Siikakeitto

2 kpl tuoretta siikaa (á n. 600 g)

1 savustettu siika

3 sipulia

2 porkkanaa

1 kg siikli -perunaa

4 dl kuohukermaa

1 sitruunan mehu

1 pnt tilliä

4 laakerilehteä, 10 valkopippuria, merisuolaa

Fileoi tuoreet siiat ja paloittele filepalat kuutioiksi. Spuulaa ruodot ja keitä liemi yhdessä  yhden viipaleiksi leikatun sipulin, laakerinlehtien ja valkopippureiden kanssa (1,2 l vettä riittää). Anna liemen kiehua hiljalleen puoli tuntia. Tässä välissä puhdista savusiika ja irrota file suupaloiksi. Siivilöi liemi ja laita puhtaaseen kolmen litran kattilaan. Rapsuta ja paloittele perunat . Leikkaa porkkanat ohuiksi siivuiksi. Laita kiehumaan kalaliemeen. Lisää kaksi sipulia pieninä kuutioina. Kun perunat ovat lähes kypsiä, lisää kerma ja anna kiehahtaa. Lopussa lisää kaikki kalapalat, anna kiehahtaa. Kalat kypsyvät nopeasti. Lisää yhden sitruunan mehu, tarkista suola ja lisää aivan lopussa leikattu tilli keiton joukkoon. Tarjoile voileipää ja raikasta lähdevettä keiton kanssa!

Hailuodon paras uimapaikka löytyy Sunikarista. Myös Marjaniemessä kävimme uimassa, katsomassa uusia lomamökkejä, Puikkarissa kahvittelemassa ja Kalastaja -Riitan luona ostoksilla.

Hailuoto Teatterifestivaalien tarjonnasta ehdin katsoa Kristian Smedsin ohjaaman Veistäjät- esityksen, jossa kuvanveistäjät Juha Menna ja Tapani Kokko esittävät suuremoisen sykähdyttävästi itseään ihmisinä ja taitelijoina. Tämän teoksen voi nähdä Kansallisteatterin Omapohjassa lokakuussa.

Uinnin jälkeen maistui savusilakkarieska. Herkkupaloina on mukana myös silakanmätiä. Kolmen kiloin savusilakkasatsi hujahti nopeasti. Pienestä ylijäämästä valmistin seuravana päivänä savusilakkatahnaa. Siihen laitoin silakoiden mausteeksi ranskankermaa, piparjuurta, hienonnettua punasipulia ja tilliä. Tämä oli kiva lisäke savusiialle ja perunoille.

Miehet varjossa! Hellepäivät hellivät lämmöllä myös varjossa istuvaa.

Aamiainen aurinkokylvyssä.

Pikkupojan mielestä parasta Hailuodossa oli skootterilla ajo. Itsekin nautin siitä. Hailuodon tunnelma ja luonto ovat niin henkeäsalpaavia, että melkein pakahduin. Tuntui, etten pystynyt juuri edes valokuvia ottamaan, sillä nautin niin täysin siemauksin jokaisesta ainutlaatuisesta hetkestä. Puhdas luonto, kirkas vesi, kanervikkojen, jäkälän ja suopursujen tuoksua lempeässä kesätuulessa. Ennen kaikkea luonnon puhtaus ja ainutlaatuisuus sekä läheisten kanssa yhdessä vietetty aika sykähdyttivät. Täällä olen viettänyt monia kesiä. Viimeiset viisi kesää ovat menneet enimmäkseen oman Saaristorpan puuhissa. Mutta kyllä pohjoisen tyttö tietää, kun on kotiinsa tullut. Perämeren ympäristö on minun sielunmaisema.

 

Travel

Kesäretki Ahvenanmaalle

23.7.2014

Heinäkuun olemme viettäneet Saaristotorpalla kesästä ja retkeilystä nauttien. Alkuviikosta olimme veneretkellä Ahvenanmaalla. Maanantain vietimme trooppisen kuumassa Maarianhaminassa. Tiistain paahtavassa kuumudessa lähdimme merelle Bagarstuganissa nautitun aamiaisen ja Merimuseo-vierailun jälkeen (olipa museossa muuten ihanan happirikasta ja raikasta). Viime kesäisen reissun tapaan saavuimme Kastelhomiin Ahvenanmaan Sundiin veneellä. Viehättävä vierasvenesatama otti meidät taas kutsuvasti vastaan.

Tällä kertaa emme vierailleet Kastelholmin linnassa. Jan Karlsgårdenin ulkoilmamuseon läpi suuntasimme virvoittamaan itseämme Smakbyn -ravintolaan.

Jan Garlsgårdenin punamultaisen värit toistuivat Smakbyyssä rose -viinissä!

Smakbyyssä  nautimme vilvoittavien juomien lisäksi miljööstä ja hyvästä ruuasta. Palvelu Smakbyyssä oli mitä ystävälisintä mutta auttamattoman sekavaa ja toimimatonta. Eipä mitään, lomallahan tässä ollaan! Mukaan tarttui myös kotiin viemisiä ravintolan putiikista, mm. omenaviiniä. Nyt matka jatkuu autolla kohti Perämeren suurinta saarta – tänä iltana saavumme Hailuotoon! Heippa Ahvenanmaa ja Saaristomeri, tervehdys Perämeri!

Travel

Pyöräilypäivä Tallinnassa

12.7.2014

Eilisen perjantaipäivän vietimme extempore Tallinnassa. On loma eikä liikaa suunnitelmia! Lähdön hetkellä saimme idean ottaa polkupyörät mukaan laivareissulle – soittotarkistus Viking Linen infoon varmisti, että tämä oli mahdollista ja pyöräpaikkoja laivan ruumassa oli jäljellä. Kätevästi pyöräilimme kotoa Jätkäsaaresta Katajanokalle, pääsimme ’miljoonan’ rekan ja henkilöauton kanssa auto check innin kautta laivaan ja nautimme brunnssin aurinkoisella Itämerellä.

Tallinnassa pyöräilimme ensin kohti Lennusadam merimuseota. Tämä kohde oli 9-vuotiaan toivelistalla. Viimeksi olimme Lentosatamassa  helmikuussa, jolloin museon Titanic-näyttely oli varsinainen hitti. Tällä kertaa jonoja museoon ei ollut. Lennusadam museo on viihdyttävä ja mielenkiintoinen perhekohde. Erityisesti merenkulusta, lentokoneista, sukellusveneistä, tykeistä, poijuista, lentosimulaattoreista ja touhukkaasta osallistumisesta kiinnostuneille.

Museolta jatkoimme pyöräilyä kohti länttä. Matkan varrella huomasimme Noble-ravintolan, joka oli jo aikaisemmin herättänyt mielenkiintoa. Paluumatkalla menimme Nobleen iltapäivän huikopalalle. Kylmä rose -kuohuviini  sekä Noblen alkupalalautanen olivat omiaan pieneksi virkistykseksi. Aikaa terssilla merimaisemissa vierähti helposti pari tuntia. Ihana paikka aurinkoisella ilmalla. Erityisen herkullista oli sopivasti suolaisen rasvainen savuankeris. Noble sijaitsee Noblessnerin vierasvenesataman vieressä vanhalla telakkaalueella. Täällä yhdistyvät rosoisuus ja laatu!

Selfie Noblen ikkunassa.

Pyöräreitti Kalamajasta kohti vanhaa kaupunkia.

Illaksi olimme varanneet pöydän Leib Resto ja Aed -ravintolasta vanhan kaupungin kupeesta. Paikka on varsinainen Salainen Puutarha. Tosin illan tullen jo aika hämärtyvä ja viileä. Illallinen ulkona vilttien ja kaasulämmittimen lämmössä oli kuitenkin mitä tunnelmallisin ja herkullinen. Lähiruokaan erikoistunut Leib valloitti laadulla, palvelulla, miljööllä ja erittäin kohtuullisilla hinnoilla. Tänne haluan myös kylpemään aurinkoisena hetkenä lehvästöjen valoa siivilöivään huomaan. Leib ja Aed, eli Leipä ja Puutarha-ravintola. Leivän laadusta en tässä paikassa kuitenkaan päässyt aivan jyvälle, mutta muun tarjoilun sekä miljöön suhteen paikka on erittäin suositeltava!

Travel

Provincetown ja Land’s End Inn

25.5.2014

Montrealin reissun jälkeen ehdimme ainoastaan pyrähtää Bostonissa, matka jatkui jälleen. Viime vuoden reissun tapaan teimme retken Cape Codille, Bostonin edustalle itä-rannikon lomanviettoalueelle. Ihana luonto, kauniit rannat ja kävely -ja pyöräilyreitit sekä hauska pikkukaupunki Provincetown kutsuivat jälleen nauttimaan merituulesta ja hiekasta varpaiden välissä.

Ensimmäisenä päivänä suuntasimme kohti Land’s Pointin niemekettä ja majakkaa. Samassa paikassa mutta  eri puolella niemekettä retkeilimme myös viime keväänä. Eväät retkelle kävin hakemassa aamulla ennen lähtöä läheisestä Whole Food Marketista.

Land’s End Inn

Provincetown on täynnä toinen toistaan suloisempia ja hurmaavia B&B -paikkoja ja Inn -majataloja. Koska lomakausi on täällä juuri alkanut, oli aika haasteellista löytää toiveidemme mukainen huone muutamaa viikkoa aikaisemmin. Mutta, lucky us, saimme huoneen ehkäpä koko alueen parhaasta Inn -majatalosta. Land’s End Inn sijaitsee Cape Codin ja Provincetownin kärjessä mäen laella. Paikasta on 360 asteen näkymät hiekkasärkille, merelle ja paikkakunnalle. Vuonna 1904 rakennettua taloa ympäröi ihastuttava puutarha, jokaisessa huoneessa oli oma parveke tai terassi puutarhaan. Täällä oli ihana vain OLLA. Kaikki huoneet on sisustettu ainutlaatuisesti ja ne ovat täynnä yksityiskohtia. Kertakaikkista. Kuin olisi ollut sisällä kokonaistaideteoksessa.

The Mission Oak -huoneemme terassilla nautin kanadalaista valkoviiniä, Le Clos Jordanne chardonnaytä. Tämä upea viini on Ontariosta, aivan Niagaran putousten lähettyviltä. Puutarhasta katselimme Land’s Point’a sekä aallonmurtajaa, jota pitkin oikaisimme niemekkeelle. Tämä oikaiseva aallonmurtaja on noin mailin pituinen!

 Land’s End Innin olohuoneessa oli kaiken aikaan tarjolla virvokkeita sekä naposteltavaa. Kirja ja maisema edessä kutsuivat viihtymään.

The Bay Tower-huoneessa sängyn yläpuolella on katsottavaa! Tämä kattokruunu. Sängystä on myös 180 asteen näkymä merelle.

Aura katselee kohti Eurooppaa Race Point Beachillä.

Provincetownin ruokatarjonta on monipuolista mutta hienostelematonta. Hummeria ja ostereita on tarjolla monessa muodossa. Lobster Roll on alueen hitti: tuoretta, raikasta, herkullista hummerinlihaa pehmeän sämpylän välissä, vain vähän majoneesia ja pieni ripaus mausteita. Tämä on MUST ruoka paikkakunnalla. Myös majatalomme aamiainen oli yksinkertainen mutta juuri sopiva: paljon hedelmiä ja marjoja.

Tervehdys takkutukkaiselta, merituulen tuivertamalta mutta onnelliselta lomalaiselta Atlannin takaa!

Home is where the ocean is!

 

 

 

 

 

Travel

Student Get Together Brunch with Maroccoan Twist

19.5.2014

Boston vaihtui nopeasti Montrealin reissuksi sekä ensivisiitikseni Kanadaan. Olemme Auran ja hänen ystävien kanssa juhlistamassa lukukauden päätöstä Montrealissa. Sunnuntain brunssille osallistui meitä muutamia vanhempia ja iso joukko ystäviä eri opinahjoista. Kansallisuudet ja kielet seurueessamme olivat monipuoliset: Italia, Marokko, Kiina, Kanada, Meksiko, Ranska ja Suomi. Brunssin päätökseksi pelasimme Charades-peliä padilla sekä kuuntelimme musiikinopiskelijoiden demonauhoja.

Esivalmisteluja

Valmistelut aloitimme ostosreissulla lähialueen kauppoihin. Raaka-aineet sanelivat menun, ei päinvastoin. Ostoskasseja kertyi kahdeksan, osa toki muillekin aterioille.

Menu

Danderloin Mix Sallad

Tomato Coriander Salad  & Quebec Style Feta

Round Baby Carrots, Radishes and Vege Dip

Oliives Tricolor

Potato Chips

Merques  Sausages

Maroccoan Hamburgers

Vege Burgers

T-Bone Steaks with Montreal Spice Mix

Baquette

Simple but good. Huomatkaa Auran tekemät kauniit hampurinpihvit. Tosin seurueemme marokkolaisen grillimestarin mielestä muoto oli enemmän amerikkalainen kuin marokkolainen, joten ihan ei ollut autenttinen lopputulos!

Vaikka viikonlopuksi oli ennustettu epävakaista säätä, saimme nauttia aurinkoisesta kevätsäästä kaiken aikaa. Suomessa kevät taitaa olla kääntynyt jo kesäksi, mutta täällä on selkeästi vielä kevään tuntu. Brunssin nautimme terassille, jonne siirsimme toisen ruokapöydän sisältä. Idea brunssista oli extempore, vieraat saivat kutsun edellisenä iltana. Ostokset teimme niin, että saavuimme kotiin kutakuinkin samaan aikaan kuin vieraatkin oli kutsuttu. Tästä tyylistä ja rennosta asenteesta minulla on paljon oppimista. Kaikki meni loistavasti ja meillä oli hauskaa kun valmistelimme yhdessä kaiken. Osa vieraista saapui myöhemmin ja niinpä ruokia tehtiin taas lisää. Tämä oli täydellinen tapa viettää sunnuntaita.

 Brunssin ruuat olivat kaikki tarjolla marokkolaisista astioista. Olen aina rakastanut marokkolaista(kin) keramiikkaa, joten minulle nämä astiat olivat puoli ruokaa.

Tuliaiseksi tuomani Aarikan salaattiottimet herättivät ihastusta.

Something Sweet After All

Jälkkäriksi meillä oli läheisen Le Glacier Bilboquet -jäätelömyymälän kakkuja: Bombe Bilbo Ja La Framboisier. Makuina kakuissa oli vdelmaa, mangoa, vaniljaa ja päärynää. Jäätelön ja sorbeen muodoissa.

Thank you Family Levy Pironti for your sweetiest and most warm wellcome to your home and hearts!

Päivän päätteeksi teimme erilaisia aktiviteetteja, osa lähti pelaamaan jääkiekkoa. Kanadassa kun ollaan, täällä todellakin jokainen kohtaamani ihminen on ollut kiekkohullu. Pienellä joukolla teimme myös iltakävelyn läheisen Mont Royalin laelle katsomaan auringonlaskua. Puolentoista tunnin iltakävelyn jälkeen uni tuli taasen pyytämättä. Miten hyvä päivä meillä olikaan!

 

Travel

Boston, Aura ja Unikko 50-vuotta

16.5.2014

Talvilomani on alkanut! Kuten viime vuonna, siirsin talvilomani näin kesälomakauden puolelle päästäkseni tyttäreni Auran luokse Bostoniin. Tähän aikaan Auran opiskeluissa on opintotauko, joten vierailun ajankohdaksi sopi parhaiten jälleen toukokuu. Täällä siis ollaan! Saavuin eilisiltana puolisen tuntia myöhässä lentoaikataulusta. Juuri ja juuri ehdin viime minuuteille juhlistamaan Unikko -kankaan 50 -vuotis juhlaa Bostonin Marimekko -kauppaan Newbury Streetille. Aura työskentelee Marimekossa osa-aikaisena myyjänä, joten tavoitin Auran työntouhusta saapuessani. Vastassa olivat kaksi kuvan Unikko -prinsessaa! Boston Marimekon työntekijät olivat kaikki pukeutuneet Unikkoon tätä iltaa varten. Nämä Unikot oli ommellut yksi liikkeen työntekijöistä.

Kolmas Unikkoprinsessa popahti liikkeen ikkunaan, kun otin kuvia kadulla! Ilta alkoi jo hämärtyä kellon ollessa noin varttia vaille kahdeksan.

Tunnelmaa kaupan ulkopuolelta ja sisältä. Newbury Street on Bostonin paras ostoskatu – luonnollisesti. Onhan siellä Marimekko -kauppa.

Auran tekee töitä ja siemailee Unikko 50 -cocktailia. Bostonin Marimekko liike sijaitsee 1800-luvun kapeassa kaupunkitalossa kolmessa kerroksessa. Kauppa on elävä Marimekko installaatio, se muuttuu jatkuvasti. Tuotteet tuodaan esille houkuttelevasti, monipuolisesti ja mielikuvituksellisesti. Olen käynyt täällä aiemminkin, joten nämä ylistyspuheet eivät liity vain Unikko-juhlaan!

Juhlakakku.

Auran kotiin saavuttuamme söimme illalliseksi lohesta ja kasviksista tehtyä ’meatloafia’ , kuten nuoret ruokaa kuvailivat. Olipa hyvää avocado -salaatin kanssa. Minulle uni maistui nopeasti! Mutta kukkunut olen jo klo kolmesta lähtien. Muut nukkuvat vielä. Kunhan jaksan olla tämän päivän ylhäällä, niin selätän jet lagin. Edessä on uusi päivä, uusia osavaltioita ja minulle uusi maa. Kohteena on automatka Kanadaan.

Travel

Kastelholman linna ja Smakbyn

24.8.2013

Kesän retkeilyteema ’Ahvenanmaa’ sai arvoisensa päätöksen kesäloman viimeisenä viikonloppuna, kun vierailimme jälleen Manner -Ahvenanmaan puolella Kastelholmassa ja  Michael Björklundin Smakbyn -ravintolassa. Tieodossa oli ennusteiden mukaan tuuleton, paisteinen ja lämmin kesäpäivä, joten päätimme suoriutua retkestä päiväretkenä. Niinpä suuntasimme lähtöön jo meidän lomamittapuulla varhain – eli ennen yhdeksää. Pläkätyyneneä lauantaiaamuna meitä tuli 2,5 tunnin aikana vastaan ainoastaan kuusi venettä, joista kaksi oli purjevenettä, kaksi moottorovenettä ja kaksi yhteysalusta. Ihmeen rauhallinen lauantaiaamupäivä, sanoisin.

Kastelholmaan saavuimme jo yhdentoista jälkeen. Matka meni tyynellä ilmalla ihmeen joutuisasti ja ehdimme nauttia eväsleivätkin matkan aikana. Linna sijaitsee pienen vuonon äärellä ja se toivotti meidät tervetulleeksi jylhällä, arvokkaalla olemuksellaan.

Kastelholmassa oli mitä viihtyisin, pieni vierasvenesatama. Suuri pärekori oli täynnä lämpimiä pullia. Kahvittelemme vierasvenesataman terassilla. Myös savukalaa olisi ollut tarjolla sekä tietysti Stallhagenin herkullisia oluita. Satamassa oli myös minikokoinen kirjastokomero, josta pidempään viipyvät saattoivat lainata kirjoja veneeseen luettavaksi.

Vanhaan, keskiaikaiseen linnaan Kastelholmassa kuljetaan vierasvevesatamasta suuren Jan Karlsgård -ulkoilmamuseon kautta.

Pikku -Eemeli ratsastaa! Kaikki pihapiirin perinneleikit kiehtoivat pientä poikaa.

Kastelholman linna on n. 750 vuotta vanha.

Linnasta suuntasimme lähellä sijaitsevaan Smakbyn ravintolaan. Soitin kolme päivää ennen retkeämme Smakbyyhyn varatakseni illallispöydän. Valitettavasti vapaita pöytiä ei enää ollut. Näin ollen nautimme myöhäisen husmanskost-tyylisen lounaan Smakbyyssä. Lounasaikaankin ravintola oli todella kiireinen. Ruoka oli loistavan hyvää, annokset suuria ja edullisia. Samkbyyssä on myös oma tislaamo. Kahvin kanssa nautimme omena-ja kirsikkahömssyt. Tänään, monta viikkoa myöhemmin olemme Houtskärissä Turun saaristossa. Näsbyn kylässä vietetään Matglädje -ruokatapahtumaa.Michael Björklund Smakbyystä on myös täällä laittamassa ruokaa. Mukava, aurinkoinen ja herkullinen päivä on jälleen edessä!