SoupOpera

Elämäni parhaat oliiviöljyt olen ostanut pientuottajilta italialaisista vuoristokylistä. Erityisesti mieleen on jäänyt iso pullo öljyä, jota myytin itsepalvelukioskissa Ligurian rannikon rinteillä, eipä sillä ollut edes nimeä. Oli jonkun pientilallisen portilla tuo myyntikoju- omistajat olivat työntouhussa muualla. Maksu lippaaseen ja tuliaisöljyä mukaan! Myös viimekeväiset Kroatian tuliaiset olivat herkkuöljyä. Ostimme niitä myös suoraan kotimyynnistä. Viimeviikolla sain Eiring -herkkukaupasta postia, jossa kerrottiin, että heille on saapunut Sabinan vuoristoalueen uudensadon oliiviöljy Italiasta. Farfa -kylän osuuskunnasta tulee vihreä, hedelmäinen, runsasarominen – mutta ei kitkerä – Sabinum -oliiviöljy. Taivaallista sellaisenaan, salaatin tai leivän päällä. Näin mainostaa Eiring nettisivuillaan. Samaa mieltä! Vaikka mielellään matkaisin aivan itse vuoristokyliin patikkaretkille uudensadon öljyä hakemaan, niin kyllä Sabina -alueen oliiviöljykin antaa aihetta tyytyväiseen huokaukseen ja ylistykseen aterian aikana.

Illalliseksi laitoin HK:n rypsipossun fileleikettä tomaati -basilikavoinapin maustamana. Lisukkeeksi valmistin smetanassa haudutettua Isoäidin hapankaalta herkkusienien, paprikan ja sipulin kanssa sekä karamellisoituja Pink Lady -omenoita. Omenat maustoin chilillä ja suolahiutaleilla. Juomaksi sopi loistavasti Parès Baltan Mas Petit -luomupunaviini, jossa rypäleinä garnatxa ja cabernet.

Rypsipossu on HK:n tuotekehittämä Terveellisen Rasvan Possu. Porsas on ruokittu rypsirasvapitoisella rehulla, jolloin eläimen oma rasvakoostumus on muuttunut astetta sydänystävällisemmäksi.

Isoäidin Eko hapankaali on Biofermen valmistamaa ja olen ostanut sitä Anton & Anton ruokakaupasta.

Parès Baltan Mas Petit -punaviiniä voi nauttia Kansallisoopperan väliajoilla sekä yritystapahtumissa.

Fontana luomuoliivit ja Bio Idea papusekoitus, Heinon Tukku

Kluuvikatu 3 -leipä, Fazerin myymälä (vain Kluuvista)

Byodon luomumajoneesi -ja sinappi, Luomulaatikko

Tomaatit, Citymarket -Ruoholahti

Jotain villiä tapahtui sisälläni, kun pääsin osallistumaan Sami Tallbergin villiyrttitapahtumaan viime tiistaina. Sami on omaksunut luonnon villien kasvien käytön ruokalautasella työssään Englannissa. Nyt kaksi vuotta Carelia -ravintolan keittiömestarina työskennelleen Samin keräämiä luonnonantimia voi päivittäin nauttia Ravintola Careliassa. Lisäksi Sami on julkaissut Villi Yrtti Keitto Kirja – nimisen teoksen, jossa hän jakaa tietämyksensä luonnon yrttien ja raaka-aineiden käyttämisestä Suomen olosuhteissa. Kirja on julkaistu aiemmin tänä vuonna ja sitä on myyty valtavasti. Minulle läheisempi tuttavuus aiheeseen syntyi vasta Samin esitelmän myötä. Moni on varmasti aiheeseen innolla jo perehtynyt. Marraskuu ei ole aivan otollisinta aikaa syventyä asiaan käytännön tasolla, vaikka toisaalta luonto kyllä tarjoaa antimiaan ympärivuotisesti, tosin  juuri nyt hiukan suppeammin. Useat ravintolat Helsingissä ovat Samin myötä käyttäneet jo Samin luonnosta keräilemiä raaka-aineita annoksissaan.

Kirjan sesonkikalenterin mukaan marraskuussa ajankohtaisia raaka-aineita luonnon antimissa ovat isomaksaruoho, jättibalsami, mänty, kuusi, douglaskuusi, kallioimarre ja luonnollisesti kaikki muilta kausilta säilötyt ja kuivatut tuotteet.

Tilaisuudessa saimme maistella myös ruokia, joita Sami tarjoilee Careliassa tällä hetkellä asiakkailleen. Possumakkaran kanssa Sami tarjoili meille herkullista kallioimarrekastiketta. Jälkiruuaksi saimme erilaisia jäätelöitä, joissa aromina oli käytetty aroheinää, pihasauniota ja mesiangervoa. Kaikki olivat mielettömän herkullisia. Samin keittokirjasta tulee varmasti keittiöni kestohitti, ja sen myötä saamaani tietoa ja inspiraatiota tulen varmasti jakamaan Soup Operassa.

Kiitos Sami hienosta illasta ja onneksi olkoon päivänsankarille 7.11.!!

Toves Gourmet on pieni pernajalainen yritys, joka valmistaa maalaisjuutoa homogenoimattomasta maidosta. Juusto on tuorejuustoa ja sitä saa 200 gramman sekä kilon kokoisena.

Juustoa valmistetaan myös maustettuna, makuvaihoehtoina appelsiini tai valkosipuli. Naturel on kuitenkin suosituin. Juustoa on mahdollista ostaa Helsingin keskustan Stockmannilta. Juustoa voi tiedustella myös suoraan Tove ja Isto Törnblommilta numerosta 040 -749 77 84.

Tämä resepti on lähtöisin siskoltani Veeralta. Kuten siskoni kotona, myös meillä tästä on tullut arjenpelastajakeitto, jota tosin usein valmista lauantailounaaksi kaiken lauantaitouhun keskellä, kun aamuun mahtuu uintilenkit, asioilla käynnit ja kodinhoito. Keittoa valmistan ison kattilallisen, ja koska se säilyy hyvin, riittää siitä viikolle yleensä yksi ilta-ateriakin. Keitto on yksinkertainen ja siihen on lähes aina kaikki raaka-aineet valmiiksi kaapissa. Samoin fetaa ja hyvää oliiviöljyä on aina ruokavarastossa, joten herkullista keittoa on helppo valmistaa, kun muut kiireet painaa päälle. Vaikka teenkin keittoa usein näin lauantaisin, syödään sitä nimenomaan launtaipäivien arkiosuudella. Silloin kun lenkkivaatteet päällä juostaan välillä pyykkitupaan, kauppaan ja valmistellaan ilta-ateriaa. Lähdenkin nyt uintilenkille Ouritsaareen ja ostamaan Anton & Antonista paahtopaistia. Kotiin palattuani liedellä odottaa lämmin, tekeytynyt linssikeitto.

Kattilallinen linssikeittoa

2 isoa sipulia

5 valkosipulin kynttä

4 rkl paprikajauhetta

1 rkl juustokuminaa

2 prk tomaattimurskaa

400 g punaisia linssejä

1,2 l vettä ( tai kanalientä, jolloin tarkkaile suolan määrää muutoin)

1 rkl merisuolaa

2 rkl ruokosokeria

Lisäksi fetajuustoa, hyvää oliiviöljyä, korianteria ja sitruunamehua.

Kuullota sipuli ja valkosipuli öljyssä. Lisää mausteet, sekoita hyvin ja pienennä lämpö ykköselle. Anna makujen tekeytyä 10 minuuttia. Lisää tomaattimurska, vesi, huuhdotut linssit, suola ja sokeri. Anna kiehahtaa kunnolla ja jätä sitten keitto aivan miedolle lämmölle kannen alle kypsymään. Keitto on valmista noin puolen tunnin kuluttua. Voit hiukan soseuttaa keittoa sauvasekoittimella, mutta tämä ei ole pakollista. Keiton idea on runsas määrä paprikajauhetta, joka antaa tomaatin kanssa sakean, maukkaan pohjan keitolle. Älä säästele paprikajauheen kanssa, sitä on todellakin tarkoitus laittaa runsaasti.

Tarjoile keitto raastetun fetajuuston, oliiviöljylourauksen ja tuoreen korianterin kanssa. Päälle voi vielä puristaa pari tippaa sitruunamehua. Keiton kanssa maistuu myös pikkulasi  punaviiniä ja ruisleipä.

Jokavuotiset Heinon Messut osuivat taas tuttuun tapaan keskisyksyn otollisimpaan aikaan. Kirpakkaan kuulaana syyspäivänä olin päivittämässä messuilla vanhoja tuttuja sekä luomassa myös uusia tuttavuuksia. Niillä vanhemmilla tutuilla on tapana uudistaa tai miksei jopa kierrättää kokemuksiaan kaikkien iloksi. Aina voi kehittää ja saada uutta irti. Uusia tuttuja taas ilmeni sekä tuotteiden, että ajatusten muodossa.

Heinon tuotteista tietysti nousi silmiinpistävänä uusi Aimo-sarja. Tukku on koonnut uuden tuotesarjansa alle ydintuotteita sekä harvinaisuuksia. Tuotteita yhdistää oma merkki ja ulkoasu. Aimo sarjaan kuuluvat myös Kuopiolaisen partnerin Tukkupoikien tuotteita, kuten villisikaa. Tämä tuote on saman viikon aikana nostanut sianpäätään myös muallakin. Messuviikon loppupuolella Lasipalatsin edustalla esittäytyivät  Pohjois – Karjalan maut, jossa Kuohujuomien, pikkelsien,  vatruskojen ja kuivamarjojen ohella törmäsin myös –no, tietysti villisikaan.

Villisikaa aion nyt valmistaa yhdessä toisen uuden messututtavuuden kanssa. Olisiko se Aloe Veraa, no ei, vaikka mielenkiintoinen tuttavuus olisi sekin. Sen sijaan itävaltalaiset Wiberg  – mausteet huippulaatutuotteina ovat jotain, jonka sujuvasti voin yhdistää villisikaan. Wiberg tuo maahan ammattikeittiöille tarkoitetun maustesarjan, johon kuuluvat pakastekuivatut yrtit, curry – ja suolasekoitukset, erinomainen Rubino paprikajauhe sekä etikka-hedelmätiivisteet.

Villisian valmistin messujen jälkeen. Saatavissa on laaja valikoima eri ruhon osia. Villisika on peräisin Suomesta, ja se on tarhattua, ei siis aivan villiä enää! Mutta toisaalta lähiruokaa ja kotimaista. Keitin villiasian luutonta kylkeä mausteliemessä, jäähdytin ja prässäsin suoraksi. Marinoin kypsän kylkipalan Wibergin Madrocas-curryssä ja paahdoin lihan sitten kuumassa uunissa n. 20-30 minuuttia (kääntelin välillä).

Villisialle valmistin lisukkeeksi pähkinällä, mantelilla ja aprikoosilla maustetun riisin sekä kurkku-jogurttikastikkeen. Koristeena annoksessa on brasilianpähkinähöystettä sekä Wibergin aromaattista Blossom Potpourria eli kuivattuja, syötäviä kukkia.

Anuliinan lautasella – sarjassa kirjoitan juttuja Heinon Tukun asiakaslehteen. Tuotteet on suunnattua ammattilaisille, mutta esim. Wibergin makusiirappeja voit päästä nauttimaan mahdollisesti ravintoloissa tai jopa ostaa Herkkukaupoista. Varsinaisesti tuotteet eivät ole tarkoitettu vähittäismyyntiin. Anuliinan lautasella ilmestyy kuusi kertaa vuodessa.

Sain vasta tehdä tuttavuutta saksalaisten luomujuustojen kanssa. Andecherin Bio Camembertin vein Saaristotorpalle. Valmistin takapihan keltaisista luumuista hilloketta ja nautimme camembertista sekä hillokkeesta Fonsecan Bin 27 portviinin kera. Viini on kypsynyt neljä vuotta tammitynnytrissä ennen pullotusta, sen mausta löytyy kypsää kirsikkaa. Yhdessä hyvää!

Saksalainen luomucamembert on 100 g painava pieni kiekko, sen rasvaprosentti on 55.

Camembertiä tuo maahan turkulainen Ruokahertta ja ravintoloihin sitä myy pääkaupunkiseudulla Multicatering. Camembertiä voi löytää Citymarketeista. Stockmann myy muita Andecherin luomujuustoja, kuten kypsytettyä alppivuohenjuustoa  Ziegen -Alpenkäse, sekä Bergblumenkäseä.

Osallistuin viikolla kiinalais-suomalaisen seurueen illanviettoon ravintola Empire Plazassa Kampin keskuksen toisessa kerroksessa ( Tennispalatsin aukiolta pääsee suoraan ravintolan terassille). Olen ollut ravintolassa joitakin kertoja aikaisemminkin, ja aina niin, että mukana on ollut myös hyvin kiinalaista ruokaa tuntevia henkilöitä, jotka ovat osanneet tilata oikeat ruuat. Ruoka on aina ollut aivan loistavaa. Yleensä en pidä Suomen” Mc Kiinalaisista”, joissa tarjotaan kaikkialla samaa “mukakiinalaista” mössöä, tämä on minun mielipiteeni. Hyvää kiinalaista taisin syödä viimeksi Lontoon Hakkasanissa ja Yautchassa. Ja tietysti San Francisicossa ja New Yorkissa – mutta liian harvoin..

Viime viikon kokoontumisen syy oli kiinalainen sadonkorjuu-juhla, jota vietetään syyskuussa täydenkuun aikaan. Juhla on nimeltään Moon Cake Party, sillä aterian jälkiruokana syödään kakkusia, joiden sisällä on suolattuja ankanmunan keltuaisia ja lotusjuurijauhoista tehtyä kiinteää, makeaa massaa. Kuori on tehty piirastaikinasta, ja päällä on kirjoituksia, joilla  toivotetaan onnea ja vaurautta, sekä kiitetään kuluneesta satokaudesta.

Aterian alkuun söimme luonnollisesti keittoa. Tällä kertaa se oli valmistettu possun luuttomasta kyljestä. Meillä itseasiassa tehdään tosi harvoin liemiä possusta. Liemi oli tosi maukas ja liha pehmyttä ja makoisaa. Mukana oli myös lotuksen siemeniä, noin herneen kokoisia ja maultaan hiukan kitkeriä. Siemeniä oli vain muutamia tuomassa vastamakua pehmeään possuliemeen.

Sitten alkoi moninaisten ruokalajien nautiskelu. Ravintolan bravuuri on mahdollista saada vain ennakkotilauksesta. Tämä on päältä uskomattoman Rapeaa Possua ( en muista ruokalajin kiinalais§ta nimeä, joten olkoot se sitten Rapeaa Possua). Possun suussasulava liha yhdistettynä rapeaan pintaan on aivan “ultimate” ruokakokemus.

Scampeja söimme kahdella tavalla: valkosipulikastikessa wokattuna ja kuorineen uppopaistettuna. Tofu oli paistettu mangoldin kanssa ja tarjoitiin sihisevän kuumana rautapadasta. Kailan- nimistä vihreää pinaatin tapaista vihannesta söimme wokattuna. Tämän jälkeen pöytään tuli pari vadillista Peking Ankkaa. Ja viimeisenä ennen Moon Cake osuutta syötiin vielä aamulla Hong Kongista suoraan lennätettyä villiä cepang -kalaa ( englanniksi grooper). Tämä oli kooltaan noin kiloinen ja oli valmistettu höyrytettynä. Kampei! Ateria oli aivan loistava.

Empire Plazan aterioilla olemme aina nauttineet hedelmiä jälkiruuaksi – tällä kertaa myös herkullisia kuukakkuja. Kuvassa näkyy  kakun sisältä paljastuva suolattu ankanmunan keltuainen. Moon Cake -leivonnaisia on saatavissa erilaisilla täytteillä, joista tämä on suosituimpia.

Kuukakkuja, kailania ja kokonaisia ankkoja saa ostaa Aseanic -liikkeestä Kallion Kolmannelta Linjalta.

Tasan viikko sitten kävin Stokkan uudessa Herkussa. Koko laajennus ei ole vieläkään valmis, mutta heviosasto on jo aikamoisen suuri, ja siellä riittää valikoimaa verrattuna vanhaan Herkkuun. Ylipäätään, kaikki heviosastot, joissa on laaja ja laadukas valikoima, ovat suuri heikkouteni. Samalla myös innostuksen antajia. Viime viikolla Herkussa harmittelin kameran jäämistä kotiin. Olisin ainakin halunnut kuvata kymmenet tomaattilaadut. Tänään lähdin taas Stokkalle, tällä kertaa kameran kanssa. Tosin perillä huomasin kameran muistikortin jääneen kotiin, voi ei! No, tämä oli kai onni onnettomuudessa, sillä tapasin Herkun infossa entisen työkaverini Petri Lintusen, joka valaisi minua kuvaamisesta: se ei ole sallittua. Eli, jos jatkossa kuvia Herkusta esiintyy blogissani, olen osannut pyytää siihen lupaa. Yhteystiedotkin luvan pyytämiseen olen saanut nyt Petriltä. Muutoin inspiroiduin tällä kertaa erityisesti munakoisoista, joiden lila väri oli kuin pensselillä kertaalleen maalattu siveltimen veto. Alta kuulsi sama valkoinen väri, joka on myös vihanneksen sisällä, oikeastaan aika vitivalkoinen. Samoin ihailin taas tomaatteja, nyt ostin pitkulaisia, punaisia San Mazzo-tomaatteja. Sitten vielä shalotteja, valkosipulia, basilikaa sekä parasta mozzarellaa.

Tämä 250 gramman pullea pallero on maitoisen  täyteläinen, raikas ja pehmeä, suussasulava ja vastustamaton. Siis parasta Suomesta ostettua mozzarella. Ajatukset kiitivät kohti sopivaa arki-illan pastaa: Pasta alla Norma. Paistettuja munakoisokuutioita, tuoretomaatti-sipuli-valkosipulikastiketta, mozzarellaa kuutioina, basilikaa ja reilusti mustapippuria. Tietysti kaikki tehty hyvään oliiviöljyyn. (Hyvistä suosikkioliiviöljyistäni aion kirjoitella lähiaikoina).

Pasta alla Normaan käytetään muitakin juustoja, kuten ricottaa, pecoriinoa ja parmesaania. Tämä on minun versioni. Nopea tehdä ja tavallaan kevyt, mutta salakavalasti ei sitten kuitenkaan kovin kevyt. Jälkiruuaksi ostin paraguayo-persikoita. Näitä litteitä vaaleamaltoisia persikoita kutsutaan myös nimellä Chinese Flat Peach. Ostin niitä, koska ne tuoksuivat erittäin makealla ja mehukkaalle. Yksi kolmesta persikasta osoittautuikin hyväksi! Sama ongelma on usein persikoiden ja nektariinien kanssa,rakenne onkin syötäessä liian tärkkelyksinen. Persikoiden jälkeen jälkiruuan päälle maistui vielä yksi pala Lindtin tummaa kirsikka-chilisuklaata.