SoupOpera

Huhtikuun puolivälistä juhannukseen asti popahtaneet PopUp-baarin ilmeestä on vastannut muun muassa designer Tiia Vanhatapio ja sisustusarkkitehti Hanni Koroma. Vastaavanlaista popupahtelua soisi tapahtuvan enemmänkin Helsingin urbaanielämässä. Paratiisimaiseen kesätunnelmaan pyrkivä baari tarjoaa ykkösjuomanaan luonnollisesti samppanjaa. Puitteet koostuvat erilaisista visuaalisista, hyvin feminiineistä (=paratiisimaista) ärsykkeistä kuten erilaisista kukka-asetelmista, pienistä taide/kitch-esineistä, yhdestä puisesta korkeasta pirtinpöydästä, jonka läpi kulkee kultainen virta, jossa joutsenet vilvoittelevat. Myös ikkunoissa on rakkautta henkivät dioraamat eli mielikuvitukselliset ikkuna-asetelmat.

PopUp- baariin kutsuin ystäväni alkudrinkille ennen illallista Demossa.

Marin, Sartsan ja Johannan kanssa viettämässä "normitiistai-iltaa".

Heinäkuussa Chez Dominiquessa popahtaa Savonlinnassa oopperajuhlien aikaan.

Koko olemassaolonsa ajan (perustettu 2003) ravintola on viestinyt kaikista sittemmin Michelin-tähden saaneista paikoista eniten teemaa ”Rennon huoleton mutta tyylikäs”. Tuo tunnelma on näyttänyt kantavan voimansa ja pitää kutinsa yhä tänäkin päivänä. Testikierroksen viimeinen paikka oli Demo – ovella vastassa olivat aivan toiset sfäärit kuin missään muussa kierroksen paikassa. Kaikissa muissa tarjoilua ja palvelua on leimannut ujohko ystävällisyys ja vetäytyvä diskreettisyys – täällä ei. Ravintolapäällikkö ottaa nelipäisen naisjoukkomme heti haltuunsa, saamme keskittyä yhdessäoloon ja keskinäiseen jutusteluun ja heittäytyä ravintolan palveluiden armoille. Valitsemme viidenruokalajin yllätysmenun viineineen – toki mieltymykset ja allergiat huomioon ottaen (tosin me kaikki olimme aivan kaikkiruokaisia).

Heittäydyimme maku ja viininautintoihin, jossa tässä tapauksessa kuvat saavat puhua puolestaan.

Seuralaiseni piti erityisesti jälkiruuasta. Itse kiinnitin huomiota upeisiin väreihin: taustalla violetti paita, vastavärinä keltainen ruusu sekä jälkiruuaan punaisen ja roosan sävyt. Kaunista.

Kesäkaudella Carma sulkee ovensa jo viikkoa ennen juhannusta ja keittiömestari Markus Aremo siirtyy luotsaamaan uutta saaristoravintolaa Paveinia Espoon Suvisaaristoon. Mukava, että saamme uusia laadukkaita kesäravintoloita pääkaupunkiseudulle. Olen usein ajellut veneellä Pentalan saaren ohi ja toivonut, että siellä olisi ravintolapalveluja tarjolla. Nyt on, ja varmasti myös hyvätasoiset palvelut.

Keittiömestari Markus Aremo on siirtymässä aurinkoiselta Ludwiginkadulta Espoon saaristoon luotsaamaan Paven-ravintolaa. Carma aukaisee taas ovensa elokuussa.

Viimeinen lounasviikko ennen kesäravintolaan siirtymistä osoittautuu kiireiseksi, pöytää en saa toivomalleni päivälle, mutta fiksaan aikataulujani  ja menemme kun tilaa on.

Carma on pieni, siellä on ainoastaan 24 asiakaspaikkaa. Silti ravintola toimii samaan aikaan Vintage Design-myymälänä. Kalusteista ainakin tuolit ovat myytävänä, samoin ikkunalla olevat taide-esineet.

Lounaan aloitamme talon samppanjalla, joka on Laurent Perrier Brut. Ikkunapöydässä kadulle näkyvä kaunis miljöö Kaartinkaupungissa, orvokki-istutukset ulkopuolella ja niukka, mutta tyylikäs sisustus tuo tunnelmaa ravintolaan. Koko ravintolan henki on rauhallisen huomaamaton ja ajaton.

Illalla Carma tarjoilee kolmen sekä viiden ruokalajin menut sekä myös  ala carte-vaihtoehtoja. Lounaaseen kuuluu alku-ja pääruoka, joista molemmista on kaksi vaihtoehtoa. Yksi jälkiruokavaihtoehto on hinnoiteltu erikseen. Lounaspäivämme vaihtoehdot perustuivat selkeisiin perusraaka-aineisiin. Alkuruokana on parsakeittoa tai silakkaa, pääruokana kuhaa tai kokonaisena paistettua naudan seläkettä. Erityisen maukasta oli parsakeitto bataatin ja katkarapujen kanssa. Pääruuat oli valmistettu moitteettomasti ja klassisesti. Annokset olivat selkeitä ja ruokaisia. Minkäänlaisia viitteitä kemialliseen keittämiseen ei ollut havaittavissa, mikä lienee myös monen asiakkaan mieleen lounasruokailussa. Carman tyyli lounaalla tuntui olevan varman päälle ja varmasti suurin osa asiakkaista on nauttivat Carmassa työlounasta neuvottelujen lomassa. Iltaisin Carma tarjoaa 3- ja 5 ruokalajin menut sekä annoksia ala carte-listalta.

Kesäkuun toinen viikko on varmasti vilkkainta aikaa keskustan arvostetuissa ruokaravintoloissa. Yritykset vievät asiakkaitaan ja tiimejään ruokailemaan kauden päätöstunnelmissa ennen lomia. Postres on ollut minulle tähän asti aina tunnelmallisin ja asiakkaansa huolellisimmin kohtaava ravintola Helsingissä. Näin ei valitettavasti ollut tällä kertaa. Liekö juuri nuo ryhmät ja kiireiset viikot, jotka oli aistittavissa tunnelmassa kaiken aikaa. Tämä oli aistittavissa nimenomaan tunnelmassa ja palvelussa, ruokatuotteen laatu oli moitteeton ja kaikki tarjoilut erittäin herkullisia ja näyttäviä, silmiä hivelevän kauniita annoksia.

Alkuun söimme kampasimpukoita perunarisoton kanssa. Kaunis ja maittava annos, jossa kuitenkin riisirisotolla olisi päässyt vielä täyteläisempään makunautintoon.

Pääruuan kuha Pietarsaaresta oli todella kookkaasta kalasta, aivan täydellisen maistuvainen annos, jossa myös annoskoko tarpeeksi suuri. Annos oli rakennettu täydellisesti kauden raaka-aineista: nokkopyrettä ja valkoista parsaa. Päällä vielä erikseen paistettuja nokkosenlehtiä.

Nälkäinen sueralaiseni tyytyy ihailemaan annosta kädet sylissä kuvaamisen ajan. Joko syödään!

Jälkiruuaksi luonnollisesti Oopperaleivos eli Gateu Opera, jossa päämaut ovat suklaa, kahvi ja hasselpähkinä.

Postresin variaatio Gateau Opera-leivoksesta. Huomaa, miten kauniisti valo siivilöityy Esplanadin lehmusten läpi ikkunapöytäämme.

Hovimestareiden ystävällisyys ja tarjoilun erheetön sujuvuus antoivat mahdollisuuden nauttia joka hetkestä pitkän illallisen kuluessa.

Illallinen Chez Dominiquessa sattuu ajankohtaan, kun on ensimmäisiä lämpiä iltoja Helsingissä tälle keväälle. Mieli nousee korkealle pyöräillessäni Bulevardia pitkin ja oikaistessani ratikkaraiteiden kautta mäkeä ylös kohti Dianapuistoa ja siitä Richardinkadulle. Kaikissa ravintoloissa näyttää olevan iloisia seurueita nauttimassa kesän tulosta.

Vielä korkeammalle tunnelma kohoaa Le Nombre d´Orin Campaniae-Vetere Vite Brut 2003 -samppanjasta, joka on valmistettua seitsemästä rypäleestä (pinot grigio, pinot blanc, pinot noir, chardonnay, pinot meunier, arbanne, petit meslier). Kertakaikkisen herkullista juomaa!

Valitsemme kahden Michelin Guide-tähden listalta menuvaihdoista Menu ”Dominiquen” – mittavan 10-ruokalajin menun. Eikä siinä kaikki. Alkuun pöytään tuotiin ohuita ja rapeita lastuja: ankan- ja siannahkaa sekä tattilastuja. Aloitusseremonioihin kuului myös kolme amusé-annosta, makuaineina parsaa, uutta perunaa ja Tampereen mustaa makkaraa. Parsa-annoksen jäätelö vaaleasta parsasta kiteytti parsan maun muotoon, josta ymmärtää jo yhdellä nuuhkaisulla sen, miksi parsa on arvostettu herkku.

Tämän jälkeen ruokalajien ilotulitus jatkui viidellä alkuruualla, kala-annoksella, välisorbetilla, kahdella liha-annoksella sekä kahdella jälkiruualla.

Herkullisimpia kohtia aterialla olivat ”Wild Herbs & Ham”, ”Duck foie gras, fresh green apple & champignons”, nämä alkuruuista. Pääruuista ”Pigeon vol 5.5” on ilmeisesti kestosuosikki. Siinä kyyhkyn liha oli itkettävän hyvää ja lisukkeena tarjoiltu varhaiskaalirulla aivan parasta. Jälkiruuista ”Milk” oli niin lähellä jotakin tuttua, että annoksen voisi nauttia joka aamu viisinkertaisena. Se oli kai kuin äidinmaitoa.

Tämän annoksen voisin nauttia päivittäin kotiintoimitettuna.

Ensimmäinen lämmin ilta keväällä, ja illan mittaan vaan kirkastuu ja lämpenee. Saavumme 30-paikkaiseen Luomoon ensimmäisinä asiakkaina kuuden aikaan. Sali niin tyhjä, että tuskin uskaltaa sisään mennä.

Mika Mattila toivottaa rauhallisen lämpimästi tervetulleeksi. Kohtelu on verkkaisaa mutta läsnäolevaa, siksi kiireettömyys valtaa mielen ja avoimuus 7-ruokalajin meditaatiolle  on asetettu kohdalleen.

Ravintolasali on yksinkertaisen tyylikäs, se ei tuo esille mitään värimaailmaa tai tyyliä mieleenpainuvasti. Mittasuhteet sisutuksessa ovat kohdallaan, vaikka tila on erittäin pieni ja salina yksi suorakaiteenmallinen huone.

Ruinartin ”R” aloittaa ateriani, Mirkan taas vaaleanpunainen kuusenkerkkäjuoma. Keittiö tervehtii sillikaviaarilla. Suljettu lasitölkki tuodaan pöytään ja sisus näyttää savuisalta. Ei kannata nuuhkaista heti kun purkin avaa, savua on runsaasti. Tulee hajumuisto mökkisaunan lämmityksestä viileänä kevätiltana. Sillikaviaari pienine perunalastuineen niin makoisaa, että silliä vieroksuva Mirkkakin sanoi suun naksahtavan tässä.

Jatkoon valitsimme seitsemän ruokalajin menun: pecoriinojäätelöä, nokkospyrettä, korvasieniä, sitruunamarmelaadia, Hauhialan hanhenmaksaa, mustekala ja sipulirenkaita, päärynäsosetta, haukitofua, munakoisosalaattia, paahdettuja pähkinöitä, itse tehtyjä leipiä Mouhijärven luomuvoin kanssa. Peach Melbaa ja parsaa suklaahollandaisella. Lakritsia ja maitokiisseliä. Kaikki herkullista, kaunista ja taiten  tehtyä. Menun miinuksena oli makrilliannoksen vaimeus ja hanhenrinnan sitkeys. Muut osat hanhesta loistavia.

Tarjoiltavien lisäksi säihkettä iltaan toi kokkien tuleminen salin puolelle. Hurmaavat nuoret miehet tarjoilivat annoksia varmoin ottein ja annoksia myös viimeisteltiin pöydässä.