SoupOpera

Teimme vastikään päiväretken Tallinnaan oikein kirpeässä pakkassäässä. Koska meri ei ollut jäässä, lipui laiva kohti vanhaa kaupunkia usvaisessa meressä. Meri oikein höyrysi kylmää ilmaa. Aurinkoinen sää ja pakkanen kaunistivat Tallinnaa entisestään. Olemme aina saaneet italialaista kotiruokaa tarjoavassa La Bottegassa herkullista ruokaa. Niin nytkin! Alkupalaksi söimme kuumat katkaravut pannulla tarjoiltuna sekä grillattua foccacia -leipää. Pääruokana maistelimme talon makkaroita possusta ja villisiasta valmistettuna. Ruoka La Bottegassa on todella hyvää. Paikka on kaunis ja upea, mutta kotoisa.

La Bottega kuuluu Sparkling Goup -ravintoloihin. Keittiömestari Nicole Tanda on luotsannut myös saman yhtiön kuuluisaa italialaista Bocca -ravintolaa.

…sekä kaikenlaista muuta tapahtumaa.

Cafe Pekka Eiring

Lauantain pakkassää tarjosi Stadissa runsaasti tapahtumia. Ravintolapäivän lisäksi vietettiin World Design Capital Weekendiä, Talviklassikkoa Stadionilla sekä  Winter Tweed Run starttasi Senaatintorilta. Meillä päivä pikkupojan kanssa keskittyi Ravintolapäivään Design District -alueella. Myös Mammu oli mukana, joten vietimme päivää kolmen sukupolven voimin. Tosin nuorimman polven houkutteleminen oli alussa hankalaa: “Äiti, inhoan Ravintolapäivää”. Kun vauhtiin päästiin, oli 6-vuotias reippaana ja innokkaana mukana. Kotiin palattiin kirpeässä pakkassäässä hyvillä mielin ja vatsat täynnä. Cafe Pekka Eiringissä nautimme linssipataa fetan ja Sabina -oliiviöljyn kanssa sekä pikkuleipiä. Ostoskassiin kertyi Big Tree Farmsin kanelisokeria, tattirisotto-riisiä (sunnuntai -illaksi nierän kanssa) sekä italialaista Farina di Grano Saraceno tattarijauhoa. Niistä teemme blinejä ensi viikonloppuna. Pekka oli suosittu aihe neljäntenä Ravintolapäivänä.

Design Weekend

Seuraavan kohteen avautumista odotellessa vaeltelimme Punavuoren design-kaupoissa. Boutique 18:sta  Merimiehenkadulla tutustuimme Ainokaisen, Belle Modesten ja First Crushin tuotteisiin.

Chiarascuro

Merimiehenkadun Chiarascuro jäi mieleen edellisestä Ravintolapäivästä. Näin Heikin ja Peterin Stokkan Herkun rullaportaissa sopivasti viikolla – sinne siis taas. Tällä kertaa pääsimme nauttimaan italialaisista herkuista Heikki Kotilaisen kodin ruokapöytään. Herkullinen parmensanjuustokakku luomuna ja veriappelsiini-fenkolisalaatti sekä perunasuklaakakku olivat kertakaikkisen maistuvia! Heikki on italian kielen – ja kulttuurin sanansaattaja ja siitä hyvästä Italian Valtion Kunniaritari.

Wannabe Ballerinas présente Après Ski!!!

Päivän hauskin ja hulvattomin paikka oli Lönkan After Ski- tarjoiluja ja showta järjestäneet Wannabe Ballerinat. Herkulliset hodarit tsubadupa -lisukkeineen sekä uskomattomat Dimangiset Moccapalat ja levypiirakkana tehdyt laskiaipullat olivat vasinaisia herkkuherkkuja. Upeat ja ihastuttavat Balleriinat pitivät hyväntuulista tunnelmaa pakkassäässä yllä. Kyllä lämmitti!

Elämäni parhaat oliiviöljyt olen ostanut pientuottajilta italialaisista vuoristokylistä. Erityisesti mieleen on jäänyt iso pullo öljyä, jota myytin itsepalvelukioskissa Ligurian rannikon rinteillä, eipä sillä ollut edes nimeä. Oli jonkun pientilallisen portilla tuo myyntikoju- omistajat olivat työntouhussa muualla. Maksu lippaaseen ja tuliaisöljyä mukaan! Myös viimekeväiset Kroatian tuliaiset olivat herkkuöljyä. Ostimme niitä myös suoraan kotimyynnistä. Viimeviikolla sain Eiring -herkkukaupasta postia, jossa kerrottiin, että heille on saapunut Sabinan vuoristoalueen uudensadon oliiviöljy Italiasta. Farfa -kylän osuuskunnasta tulee vihreä, hedelmäinen, runsasarominen – mutta ei kitkerä – Sabinum -oliiviöljy. Taivaallista sellaisenaan, salaatin tai leivän päällä. Näin mainostaa Eiring nettisivuillaan. Samaa mieltä! Vaikka mielellään matkaisin aivan itse vuoristokyliin patikkaretkille uudensadon öljyä hakemaan, niin kyllä Sabina -alueen oliiviöljykin antaa aihetta tyytyväiseen huokaukseen ja ylistykseen aterian aikana.

Kolmas Ravintolapäivä on menossa! 287 ravintolaa on avautunut tämän päivän ajaksi ympäri Suomea. Vielä useat niistä ovat auki. Vielä ehdit osallistua! Ravintolapäivä on sekä tekijöidensä että asiakkaidensa osallistumista yhteiseen viihtymiseen. Ovet auki! Voit perustaa Pop Up- ravintolan myös kotiisi. Tai lähteä ulos tarkkailemaan ravintoloiden kirjoa.

Ravintola Asunto Osakeyhtiö Koivu 1904 tarjosi linssikeiton lisäksi talokierroksen historiallisessa miljöössä. Taloyhtiön salat ja puuvajat on paljatettu suurelle yleisölle. Uskon, että tässä yhtiössä viihdytään. 

Yunsukin ravintola 10 parasta korealaista ruokaa löytyi tämän ravintolan buffetista hintana 15 €. Päivän ensimmäinen ateria klo 12 oli hyvä aloittaa tästä.

Tits & Tacos tarjosi viihtyisän tunnelman ja tilan lisäksi burritoja puolukkakastikkeella ja antoi lahjaksi jokaiselle kävijälle eläinhahmo-rintaneulan. Movember liikkeen tiloissa toiminut Pop Up myy viiksirintaneuloja miesten eturauhassyövän hoidon tukemiseksi sekä sydän rintaneuloja Roosa -nauha kampanjan hyväksi.

Koivu taloyhtiön lisäksi pääsimme sisäpihan viihtyisiin tunnelmiin osoitteessa Merimiehenkatu 14 Chiarascuro -ravintolssa. Italialaisella maistelulautasella oli Risotto Milanesea, tonnikalakroketteja, endiiviä ja juustoa sekä paistettua halloumia ja fenkolia. Erittäin herkullisia makuja. Pääsimme tällä kertaa myös kotikierrokselle asunnon sisään. Ruoka nautittin sisäpihalla ja tarjoiltiin ikkunasta.

Tokyo Kitchenissä emme käyneet mutta paikka vaikutti erittäin suositulta. Täälläkin  myyntitiskinä toimi koti -ikkuna! Tämä jutun ravintolat ovat jo sulkeneet ovensa, mutta muutama paikka on avoinna  vielä illan mittaan.

Klassisen ranskalaisen Tarte Tatinin leipomiseen innostuin syysomenoiden, makeannälän ja Emile Henryn Tatin vuuan innoittamana. Lisäksi meillä oli lauantaina myöhäislounaalla punaviinissä juuresten kanssa pitkään haudutettua karitsanlapaa. Tarte Tatin on kuin nappi silmään tuollaisen pataruuan jälkeen. Tatinin kanssa siemailimme Mariage Freresin Marco Polo -teetä sekä Rönnvikin tilan suomalista omenatislettä. Perfect!

Tarte Tatin-ohje

4-8 kpl mummojen omenoita eli Granny Smith-tyyppisiä hapokkaita omenoita, jotka eivät soseudu kypsyessään. Määrä riippuu omenoiden ja paistovuoan koosta 

2 dl sokeria 

3 paksuhkoa siivua voita 

taikina: 

70 g voita, 4 dl vehnäjauhoja ja 1 rkl sokeria 

1 dl kylmää vettä 

Hienonna taikinan kuivat aineet kutterissa muruksi. Lisää kylmä vesi ohuena nauhana. Käytä tässä vaiheessa kutterin pulse -näppäintä. Taikaan ei ole tarkoitus tulla sitkoa, joten lopeta kutterin pyöritys heti kun taikina on pallo. Jos teet vain pienen vuoallisen Tatinia, tästä ohjeesta riittää myös seuraavaan kertaan. Taikina säilyy hyvin pakkasessa. 

Kuori omenat, lohko ne 6-8 osaan ja poista siemenkota terävällä pikkuveitsellä. 

Kummenna hyvin puhdistettu paistinpannu ja kaada siihen sokeri niin, että se peittää tasaisesti koko pinnan. Anna sokerin alkaa karamellisoitua pohjasta. Varo ettei se pala ja että pannu ei ole liian kuuma. Kun sokeri alkaa kuumeta, on se jo nopeasti kärähtänyttä. Älä sekoita sokeria. Lisää pannulle kolme paksuhkoa siivua voita, vaikka pinnalta sokeria olisi vielä vaalea. Nyt voi sulaa nopeasti karamellisoituvaan sokeriin ja yhdessä niistä tulee kinuskikaramellia. 

Jos sinulla on kaasuliesi, voit tässä kohtaa käyttää Emile Henryn Tarte Tatin – vuokaa paahtamiseen. Vuoka on liekinkestävä. Induktiolevyllä joudut tässä vaiheessa käyttämään tavallista paistinpannua. 

Kaada voi -sokeriseos vuokaan ja laita omenalohkot päälle. Laita omenoiden päälle vielä muutama voinokare ja sirottele hiukan sokeria. Kauli taikinasta pyöreä, hiukan vuokaa suurempi levy ja asettele se omenoiden päälle. Asettele ylimääräiset taikinat omenoiden ja reunan väliin. 

Paista 170 astetta 35 min. Anna vetäytyä 10 minuuttia ja kumoa sitten tarjoiluvadille. Nauti Tarte Tatin lämpimänä kuohkean vaniljakermavaahdon kanssa.Emile Henryn Tatin astiaa myy Eiring herkku- ja keittiövälinekauppa Korkeavuorenkadulla. Eiringillä on myös osasto viikonlopun Viini, Ruoka ja Hyvä Elämä- messuilla, joden pääteema on Ranska. Eiringin kaupassa voit kuutena päivänä viikossa hypätä vastaavaan teemaan. Kauppa on jopa auki tilauksesta, jos aukioloajat eivät ole sopivat. Myös nettikauppa löytyy.

Cupcake Lap

Taas on Ravintolapäivä! Tässä aamupäivän kokemuksia. Näiden lisäksi käytiin myös Espan Emppiksessä nauttimassa chileläisiä empanadas -piirakoita, Ravintola 2:ssa Uudenmaankadulla taidegallerian yhteydessä sitruuna -inkiväärimehulla sekä ihailemassa Cafe Zippadin leivonnaisia Rottapuistossa.

Ravitolanpäivän ensimmäiset Pop Upit avautuivat jo vuorokauden ensiminuuteilla ja meno jatkuu varmasti huomisaamuun. Eli vielä ehtii!

Cupcake Labrasta putkahti ainutlaatuisia koekappaleita eityisesti pienten masujen riemuksi.

Best Bagels Ever

Jono oli niin pitkä, että tyydyimme vain ihailemaan. Juuri paistetut 300 bagelia menivät hujauksessa. Kunnon bagelpaikka olisi varmasti suosittu jokaikinen päivä.

Pinkomo con Jeli

Suutarin ja pyöräkaupan edessä pääsi nauttimaan Chili con / sin Carneeta eri tulisuusasteilla.

Wurstsalon

Grillattua saksalaista makkaraa asiaan kuuluvien lisukkeiden kanssa. Uutta oli marinoitu herajuusto. Ja aivan mahtavaa omenastruudelia. Kaikki herkullista ja huolella valmistettua. Kolmen miehen yhteisyritys oli napakymppi. Danke, danke!

Pieni Suomalainen Balettiseurue piti sunnuntaina huolta siitä, että Stadi oli lauantaisen Ravintolapäivänkin jälkeen paikka, jossa on hyvä olla. Tasatunnein koko päivän ajan esitettiin tanssiesityksiä. Osa musiikista tuli nauhalta. Mukana oli myös viulisti sekä Aura laulamassa ja Ilmari, jonka beetboxaus alkoi yleisön joukosta kirkonportailta. Aura taas lähestyi torin poikki ostokasseja kantaen ja laulaen kohti tanssiesitystä. Musiikki ikään kuin syntyi ohimenevistä tunnelmista ja sattumanvaraisuudesta. Se viehättää. Kaikki esitykset olivat mukaansatempaavia ja tärkeilemättömiä. Aivan kuten Ravintolapäiväkin: kaupunkilaisten aktiivisuudesta syntyneitä PopUpahduksia.

Eilinen päivä oli kyllä Paras Päivä Ikinä Stadissa. Kaupunkiin avautui kymmeniä PopUp -ravintoloita yksityishenkilöiden ja yhteisöjen ideoimana. Lähdimme pikkupojan kanssa jo kymmenen aikaan aamiaisleivät mielessä kohti Alppikatua ja päädyimme kymmenen kapakan kautta illansuussa takaisin kotiin. Pyörällä ja metrolla oli helppo kierrellä ympäri Stadia ja löytää myös kohteiden myötä  itselleni aiban uusia paikkoja, kuten Lenininpuisto ja Kotkankatu – en ole ennen käynyt. Myös Kalasataman kärki oli käymätön kohde. Ravintolapäivä on uusiutumassa jo elokuussa, mutta toiminta kehottaa Pop Uppeihin milloin vain. Myös Evira kävi yhteistyömielessä kannustamassa Ravintolapäivän seinällä asiaa ja muistutti, että pelkkä ilmoitus riittää PopUpin perustamiseen hetkellisesti.Tässä otteita päivän ohjelmasta:

Alppikadun Voileivät

Kelloa soittamalla kolmannen kerroksen ikkunasta otetaan voileipätilaus vastaan: paahtopaisti, kana tai vege valinnaisilla lisukkeilla, lemonade ja keksi: 2,5 €. Suosio oli taattu ja tilauksesta valmistetujen voileipien odottelu pitkässä jonossa sujui rattoisasti mukavien ihmisten kanssa jutustellen. Edessämme olivat Jemina ja Oskari, heidät näki myös lauantai-illan uutislähetyksen haastattelussa. Moskukin näkyi kuvassa.

Dinosaurus Pancakes

Alppipuiston teatteriportailta pystyi ostamaan isoja eli dinosauruksenkokoisia pannukakkuja mansikoiden, siirapin ja kermavaahdon kera.

Kahvila Maja – Alppipuiston koiraystävällinen kahvila

Tästä paikasta olisin saanut siivoojanpestin, mutta kun harjanvarsi olikin jäänyt pois matkasta, jäivät alkusiivoukset. Räsymatot lattialle ja kookos -banaanimuffinsseja myymään!

Forager <3 Baker

Kalasataman kärkeen on viime kesänä rakennettu Archie -niminen pizzauuni, jota ylläpitää Stadin Uuni -niminen yhteisö. Oman pizzan sai leipoa Forager -ravintolassa. Täytteinä mm. maitohorsman versoja, ricottaa, voikukkia, munakoisoa, maksaruohoa, mozzarellaa. Tähän ravintolaan sai tuoda myös omia täytteitä: näin Mosku sai itselleen kinkkupizzaa.

Pursarin Pintox ja Hapnikin näyttelytilan avajaiset

Mielettömän houkuttelava valikoima pintoxeja oli tarjolla Pursarilla. Syksee oli taattu ja pintoxit hävisivät herkullisina tuossa tuokiossa. Ravintola olisi varmasti menesteys joka päivä.

Pikkaraisen Viinibaari

Ja viinit pintoxien päälle pystyi siemailemaan pyörailevästä viinibaarista. Tästä vielä suunnistimme kohti Hernesaarenkatua, jossa perheenisä oli perustanut kotiinsa Tapas -baarin. Vaimo ja lapset olivat Italiassa. Remontin keskellä oleva koti oli muuttunut kätevästi ravintolaksi, kun muuttolaatikot toimivat sopivana alustana baaripöydälle.

Monje – Munkkisaaren Tapakset 

Viime viikolla Barcelonan matkan yhteydessä pääsin toista kertaa elämässäni ihmettelemään paikanpäälle toimintaa ja makuelämyksiä, jotka antavat ravintolalle kolme Michelinin tähteä. Viime keväisten  ruokailujeni tähtisaldo oli 6, mutta viidessä eri paikassa. Nyt tuli kaapattua kolme tähteä yhdellä iskulla! Lisäksi ravintola El Celler de Can Roca saavutti juuri toisen sijan Pellegrinon the Wolrd’s 50 Best Restaurants-listalla. Ravintola sijaitsee Gironan pikkukaupungissa puolentoista tunnin ajomatkan päässä Barcelonasta. Meillä oli hauska sekä herkullisia makuelämyksiä täynnä oleva ilta. Tarjoilun ja palvelun yksityiskohdat saivat muutamia mutkia matkaansa, mutta ne vain toivat kepeyttä jännittävään iltaan. Ruoka ei pettänyt yhdessäkään kohtaa. Makujen kulmakivenä oli yhdistää suolaista ja makeaa. Ensimmäinen tapas olikin sokeriglaseerattu anjovistäytteinen oliivi, joka tarjoiltiin oliivipuusta roikkuen siinä pikkuhakasella. Tähtiravintolan detaljien tärkeydestä kertoo se, että tuossa pienenpienessä metallisessa hakasessa oli  silhuettileikkaus ravintolan logosta. Useassa kohtaa saimme maistaa makuja, jotka olivat nestemäisiä konsentraatioita pakattuna ohuenohuen kuoren sisään (makeuttamatonta valkosuklaata tuo kuori?). Esimerkiksi kuvissa näkyvät pienet sienet ja vaalenpunaiset verigreippi -camparipallot. Puraisu rapeasta kuoresta ja suuhun levisi huikea makuelämys. Ehdottomasti mainitsemisen arvoinen asia on myös kalanruodoista tehdyt pikkutapakset, jotka tuotiin heti oliivipuiden jälkeen pöytään. Ruodot tarjoiltiin puulaudoilta. Myös luonnonkiviä käytettiin tarjoilualustoina. Suosittelen illallista Rocassa!

Jean Leonin viinitila Penedesissä.