SoupOpera

Elämäni parhaat oliiviöljyt olen ostanut pientuottajilta italialaisista vuoristokylistä. Erityisesti mieleen on jäänyt iso pullo öljyä, jota myytin itsepalvelukioskissa Ligurian rannikon rinteillä, eipä sillä ollut edes nimeä. Oli jonkun pientilallisen portilla tuo myyntikoju- omistajat olivat työntouhussa muualla. Maksu lippaaseen ja tuliaisöljyä mukaan! Myös viimekeväiset Kroatian tuliaiset olivat herkkuöljyä. Ostimme niitä myös suoraan kotimyynnistä. Viimeviikolla sain Eiring -herkkukaupasta postia, jossa kerrottiin, että heille on saapunut Sabinan vuoristoalueen uudensadon oliiviöljy Italiasta. Farfa -kylän osuuskunnasta tulee vihreä, hedelmäinen, runsasarominen – mutta ei kitkerä – Sabinum -oliiviöljy. Taivaallista sellaisenaan, salaatin tai leivän päällä. Näin mainostaa Eiring nettisivuillaan. Samaa mieltä! Vaikka mielellään matkaisin aivan itse vuoristokyliin patikkaretkille uudensadon öljyä hakemaan, niin kyllä Sabina -alueen oliiviöljykin antaa aihetta tyytyväiseen huokaukseen ja ylistykseen aterian aikana.

Klassisen ranskalaisen Tarte Tatinin leipomiseen innostuin syysomenoiden, makeannälän ja Emile Henryn Tatin vuuan innoittamana. Lisäksi meillä oli lauantaina myöhäislounaalla punaviinissä juuresten kanssa pitkään haudutettua karitsanlapaa. Tarte Tatin on kuin nappi silmään tuollaisen pataruuan jälkeen. Tatinin kanssa siemailimme Mariage Freresin Marco Polo -teetä sekä Rönnvikin tilan suomalista omenatislettä. Perfect!

Tarte Tatin-ohje

4-8 kpl mummojen omenoita eli Granny Smith-tyyppisiä hapokkaita omenoita, jotka eivät soseudu kypsyessään. Määrä riippuu omenoiden ja paistovuoan koosta 

2 dl sokeria 

3 paksuhkoa siivua voita 

taikina: 

70 g voita, 4 dl vehnäjauhoja ja 1 rkl sokeria 

1 dl kylmää vettä 

Hienonna taikinan kuivat aineet kutterissa muruksi. Lisää kylmä vesi ohuena nauhana. Käytä tässä vaiheessa kutterin pulse -näppäintä. Taikaan ei ole tarkoitus tulla sitkoa, joten lopeta kutterin pyöritys heti kun taikina on pallo. Jos teet vain pienen vuoallisen Tatinia, tästä ohjeesta riittää myös seuraavaan kertaan. Taikina säilyy hyvin pakkasessa. 

Kuori omenat, lohko ne 6-8 osaan ja poista siemenkota terävällä pikkuveitsellä. 

Kummenna hyvin puhdistettu paistinpannu ja kaada siihen sokeri niin, että se peittää tasaisesti koko pinnan. Anna sokerin alkaa karamellisoitua pohjasta. Varo ettei se pala ja että pannu ei ole liian kuuma. Kun sokeri alkaa kuumeta, on se jo nopeasti kärähtänyttä. Älä sekoita sokeria. Lisää pannulle kolme paksuhkoa siivua voita, vaikka pinnalta sokeria olisi vielä vaalea. Nyt voi sulaa nopeasti karamellisoituvaan sokeriin ja yhdessä niistä tulee kinuskikaramellia. 

Jos sinulla on kaasuliesi, voit tässä kohtaa käyttää Emile Henryn Tarte Tatin – vuokaa paahtamiseen. Vuoka on liekinkestävä. Induktiolevyllä joudut tässä vaiheessa käyttämään tavallista paistinpannua. 

Kaada voi -sokeriseos vuokaan ja laita omenalohkot päälle. Laita omenoiden päälle vielä muutama voinokare ja sirottele hiukan sokeria. Kauli taikinasta pyöreä, hiukan vuokaa suurempi levy ja asettele se omenoiden päälle. Asettele ylimääräiset taikinat omenoiden ja reunan väliin. 

Paista 170 astetta 35 min. Anna vetäytyä 10 minuuttia ja kumoa sitten tarjoiluvadille. Nauti Tarte Tatin lämpimänä kuohkean vaniljakermavaahdon kanssa.Emile Henryn Tatin astiaa myy Eiring herkku- ja keittiövälinekauppa Korkeavuorenkadulla. Eiringillä on myös osasto viikonlopun Viini, Ruoka ja Hyvä Elämä- messuilla, joden pääteema on Ranska. Eiringin kaupassa voit kuutena päivänä viikossa hypätä vastaavaan teemaan. Kauppa on jopa auki tilauksesta, jos aukioloajat eivät ole sopivat. Myös nettikauppa löytyy.

Barcelonan turismin ja matkailun sydän on Rambla -kävelykatu sekä sen varrella sijaitseva Boqueria -kauppahalli. Täällä olen nauttinut parhaita ( = yksiä parhaista tai parhaimpien lukuun kuuluvia, jotain sellaista tahdon sanoa) lounaita Bar Central -baaritiskiravintolassa (viimeinen kuva). On vaikea sanoa, kuinka paljon kaupunkilaiset itse ostavat tuotteita hallista, jossa osaataan kyllä hinnoitella huippulaadukkaat tuotteet ympäröivän turismin mukaisesti. Hedelmien, vihannesten, kalojen, äyriäisten, lihojen, juustojen, sisäelinten, eri lintujen munien, hedelmäpakettien, juomien ja aivan kaiken esillepano on ällistyttävän esteettistä sekä houkuttelevaa. Tunnelma ja ruuan laatu baaritiskien ravintoloissa on lyömätön. Kaiken vilinän ja markkinahumun keskellä käynti Boqueriassa on Barcelonan parhaita kokemuksia. Halli on auki ilta kahdeksaan asti. Loppupäivästä voi viereisellä aukiolla istahtaa pienelle kaljakupposelle ostosten jälkeen ja seurata sulkemisjan tohinoita sekä viimeisiä alennusmyyntejä. Tuolloin Boqueriasta voi saada jopa ilmaiseksi ruokatarvikkeita.

Boqueriasta ostin kotiin viemiseksi valikoiman erilaisia tomaatteja, juustoja sekä pieniä vihreitä paprikoita, joita paistetaan nopeasti kuumassa öljyssä ja nautitaan sormisuolalla maustettuna.

Lisää Bar Centralista voit lukea Tamarind and Thyme -blogista.

Rakastan niin paljon Chinatowneja, että kuvittelen Helsingissäkin olevan sellaisen. No, lähimmäksi Aasiaa pääsee Kalliossa ja Hakaniemen tuntumassa. On intilalaisia, pakistanilaisia, vietnamilaisia ja lähi-idän kauppoja. On myös kiinalainen kauppa nimeltä Aseanic, jossa käyn usein ostoksilla.Myös töihin ostamme sieltä mm. erinomaista tofua. Tämän illan kutsuja varten kävin ostoksilla Aseanicissa sekä hallissa, josta ostin kuhaa ja lohta.

Tässä Pekingin ankka menossa kotitekoiseen höyrypaistoon. Ankka tuoksuu jo kovin ja vieraat ovat kohta tulossa. Kohta nähdään ruokakuvien kanssa.

Lähdimme tänään lauantaisostoksille Wanhaan Kauppahalliin. Päämääräänä  oli hankkia isänpäiväaamiaiselle raaka-aineita, erityisesti Eriksonilta ohuenohuiksi leikattuja laakeita kylmäsavulohisiivuja. Tällä tavalla kylmäsavulohi on herkullisimmillaan. Jotta kotona saisi vastaavia siivuja lohesta leikattua, täytyisi lohesta olla isompi pala. Kahdensadan gramman tarpeeseen kannattaa lohi ostaa kalakauppiaalta.

Wanhassa Hallissa käymme nykyään aika harvoin. Olen aikoinaan ollut töissä useassa ravintolassa hallin läheisyydessä. Silloin on tullut hallissa juostua tämän tästä puuttuvia tavaroita tai yllättäviä tarpeita hakemassa. Kuten Bankissa hain kerran lounaalle kaksi kertaa lisää possun filettä Lihakauppa Roslundilta. “Joku” oli huonosti suunnitellut tilausmäärät sille lounaalle.

Halli oli tänään aivan täynnä ihmisiä samanlaisilla asioilla kuin mekin. Monet myös nauttivat lounasta hallin useissa lounaspaikoissa. Sushia, keittoa, kalalajitelmia, äyriäsikoria näkyi lounastajien lautasella. Olisipa melläkin ollut aikaa jäädä.

Meillä sen sijaan porisee parhaillaan liedellä iltaa varten piparjuurivasikkakastike. Jälkiruuaksi ostimme juustokauppa Paajaselta kauden herkkujuustoa Ranskasta. Mont D’or on kotoisin Juran vuoristosta. Se on lehmänmaidosta käsityönä valmistettu kermainen juusto, joka on kypsytetty kuusilankkujen päällä. Pakkausvaiheessa juuston ympärille on kietaistu kuusilastu. Kuusen läheisyys antaa juustolle oman arominsa. Nyt juusto on lämmennyt huoneenlämmössä koko päivän. Kun sitten syömme sitä, on sisällä valuvaa, voimakaan tuoksuista, mutta maultaan pehmeää juustoa, joka on lusikalla syötävää. Mont D’or on kausijuusto ja se on nimenomaan nyt parhaimmillaan.

Aina valitan sitä, kuinka paljon hienompi halli Östermalmin Salutorget Tukholmassa on. Se on totta monella tavalla. Kirsti Karhumäen mauste-ja herkkukauppa kuitenkin hivelee silmiä ja aisteja houkuttelevalla esillepanolla ja monipulisella valikoimalla.

Myöskin Putilinin vihannestiski on värikäs ja kaunis. Niin myös se toinen vihanneskauppa siellä hallin toisessa päässä. Putilin on tutumpi, koska nimenomaan siitä päästä olen aina halliin sisään mennyt.

Mitähän isä saa huomenna aamiaiseksi ja ruuaksi? Hallin lisäksi ostoksilla on tänään käyty Mokossa, Stokkan Herkussa, S-marketissa ja nyt vielä isä lähti viimeisille asioille City-markettiin. Voi tätä kaupassa asioinnin määrää!

Eilen avattiin Museokadulle Töölöön uusi ruokakauppa. Aamutouhujen ja Lehtikuohun kuvauksen ja yhdistetyn aamulenkin jälkeen lähdimme pikkupojan kanssa ruokaostoksille. Mielikuva uudesta kaupasta oli minulle lähi & luomuruokakauppa. Kauppaan astuttuani vastassa oli heti herkkuja muualtakin maailmasta: Japanista, Italiasta, Ruotsista, eikä kaikki luomua. Selvittelin kaupan liikeideaa ystävällisen myyjän kanssa: kyseessä on siis laadukas, monipuolinen herkkukauppa, jossa tarjolla mahdollisuuksien mukaan myös lähi & luomutuotteita. Kriteerinä on herkullinen, laadukas ja hyväksi havaittu tuote. Hyvä! Kaupan valikoimat ovatkin todella monipuoliset, sieltä saa kaiken ruokakomeroon tarvittavan: maidot, leivät, munat, lihat , kalat , vihannekset, jogurtit, jäätelöt, oluet..ihana kauppa. Hienoa Anton& Anton, että tulit Helsinkiin.

Kauppa on myös sisutukseltaa kaunis, avara ja houkutteleva. Musta-valkoiset kuviot lattiassa, myyjien asuissa ja pakkauslaatikoissa toimivat hyvänä pohjana herkkutuotteille.Kauppa oli itsekin yllättänyt saamastaan suosiosta, väkeä oli siellä ollessani todella runsaasti, onneksi myös myyjiä, ainakin seitsemän. Palvelu tuntui erinomaisen ystävälliseltä. Kaupasta sain mukaan myös  juuttikankaisen ostoskassin, jota varmasti mielellään kuljetan mukanani heiluttaen asioillani Anton & Anton-nimeä.

Leipurin mieli tekee riumusta kiljasta,

niin hyvä on leipoa uudesta viljasta.

Ruisleivän ystäville lissee illoo,

kohta ruista on satatuhatta killoo.

Luomuruisleipää riittää kyllä

ja se jos mikä pittää terveyttä yllä.

Yllä riimittelee Luomutila Muhosen leipuri Kerimäeltä. Olin toissa kesänä ystäväni Ailan majatalo Castafioressa Kerimäellä Savonlinnan Oopperajuhlien aikaan yöpymässä. Ailan musikaalisessa majatalossa lähes kaikki leivottiin itse. Aamiaispöydässä kuitenkin tarjottiin tätä Kerimäen kuuluisaa ruisleipää. Ostin sitä Kerimäeltä kotiin tuliaiseksi, ja nautittuani pari pakettia olin jo niin riippuvainen, että suunnittelin postitse leivän säännöllistä tilaamista kotiini. Mutta, mutta, Helsinkiinhän oli silloin juuri avattu Maatilatori – niminen lähiruokakauppa. Mars sinne ja ehdottamaan tätä tuotetta heidän valikoimiin. Menin silloin vasta ensimmäistä kertaa Maatilatorille ja iloiseksi yllätykseksi siellähän olikin jo Muhosen luomuruisleipää myynnissä. Mikä mainio kauppa! Lisäksi kaupan valikoimissa on suuri määrä vastaavia paikallisherkkuja.

Ruisleivän pakkauksessa on vaihtuva riimittely leivän erinomaisuudesta, niinkuin tällä kertaa terveysvaikutuksista. Paljon energiaa ja vitamiineja saa myös paksusta voikerroksesta, jonka levitän leivänpäälle. Tämä – siis tämä – on oikeaa ruokaa. Kandidaatti numero yksi autiolle saarelle mukaan otettavaksi.

Tasan viikko sitten kävin Stokkan uudessa Herkussa. Koko laajennus ei ole vieläkään valmis, mutta heviosasto on jo aikamoisen suuri, ja siellä riittää valikoimaa verrattuna vanhaan Herkkuun. Ylipäätään, kaikki heviosastot, joissa on laaja ja laadukas valikoima, ovat suuri heikkouteni. Samalla myös innostuksen antajia. Viime viikolla Herkussa harmittelin kameran jäämistä kotiin. Olisin ainakin halunnut kuvata kymmenet tomaattilaadut. Tänään lähdin taas Stokkalle, tällä kertaa kameran kanssa. Tosin perillä huomasin kameran muistikortin jääneen kotiin, voi ei! No, tämä oli kai onni onnettomuudessa, sillä tapasin Herkun infossa entisen työkaverini Petri Lintusen, joka valaisi minua kuvaamisesta: se ei ole sallittua. Eli, jos jatkossa kuvia Herkusta esiintyy blogissani, olen osannut pyytää siihen lupaa. Yhteystiedotkin luvan pyytämiseen olen saanut nyt Petriltä. Muutoin inspiroiduin tällä kertaa erityisesti munakoisoista, joiden lila väri oli kuin pensselillä kertaalleen maalattu siveltimen veto. Alta kuulsi sama valkoinen väri, joka on myös vihanneksen sisällä, oikeastaan aika vitivalkoinen. Samoin ihailin taas tomaatteja, nyt ostin pitkulaisia, punaisia San Mazzo-tomaatteja. Sitten vielä shalotteja, valkosipulia, basilikaa sekä parasta mozzarellaa.

Tämä 250 gramman pullea pallero on maitoisen  täyteläinen, raikas ja pehmeä, suussasulava ja vastustamaton. Siis parasta Suomesta ostettua mozzarella. Ajatukset kiitivät kohti sopivaa arki-illan pastaa: Pasta alla Norma. Paistettuja munakoisokuutioita, tuoretomaatti-sipuli-valkosipulikastiketta, mozzarellaa kuutioina, basilikaa ja reilusti mustapippuria. Tietysti kaikki tehty hyvään oliiviöljyyn. (Hyvistä suosikkioliiviöljyistäni aion kirjoitella lähiaikoina).

Pasta alla Normaan käytetään muitakin juustoja, kuten ricottaa, pecoriinoa ja parmesaania. Tämä on minun versioni. Nopea tehdä ja tavallaan kevyt, mutta salakavalasti ei sitten kuitenkaan kovin kevyt. Jälkiruuaksi ostin paraguayo-persikoita. Näitä litteitä vaaleamaltoisia persikoita kutsutaan myös nimellä Chinese Flat Peach. Ostin niitä, koska ne tuoksuivat erittäin makealla ja mehukkaalle. Yksi kolmesta persikasta osoittautuikin hyväksi! Sama ongelma on usein persikoiden ja nektariinien kanssa,rakenne onkin syötäessä liian tärkkelyksinen. Persikoiden jälkeen jälkiruuan päälle maistui vielä yksi pala Lindtin tummaa kirsikka-chilisuklaata.

Ajelimme eilen Turusta kotiin Helsinkiin mutkien kautta. Valitsimme pikkuteitä moottoritien sijaan ja päätimme käydä sekä Fiskarsissa että Bilnäsissä. Fiskarsiin saavuimme juuri lounasaikaan, ei muuta kuin pikatsekkaus paikallisiin ravintoloihin ja päätöksen tekoon: Wärdhusetiin vai Ravintola Kuparipajaan? Koska ilma ei ollut niin trooppien kuin yleensä on ollut, halusimme istua sisällä. Kuparipaja oli meluisa ja hiukan ruokalamainen sisältä, päädyimme Wärdhusetiin www.wardshus.fi  . Kuparipajan terassi kosken ääressä olisi ollut helteellä varmaankin osuva valinta. Wärdhusetin suppeahkolta listalta löysimme heti mieluista syötävää: ruoka oli maittavaa ja palvelu erittäin ystävällistä. Ravintola on kauniisti sisutettu ja Wärdhusetin talossa toimii myös pieni hotelli. Sekin varmasti viihtyisä. Tämä seutu olisi mainio miniloman kohde varsinaisen lomakuden ulkopuolellakin. Lähellä ainakin pääkaupunkiseutua, hyvää ruokaa, kauniita majapaikkoja, pieniä kauppoja ja taidepajoja, antiikkia, kirppiksiä, myös suurempiakin taidenäyttelyitä. Miksi emme tule tänne useamminkin?

 Hyvän lounaan jälkeen lähdimme tutkimaan Ruukin alueen pääväylä varrelta löytyviä muita paikkoja. Vaikkei suklaata olisi jaksanut syödä, oli pakko kurkistaa houkuttelevan Petris Chocolate Roomin sisälle www.petris.fi Ihastuttava paikka. Tyydyimme ihastelemaan vitriiniä, ensi kerrallatulemme myös kakkukahveille tänne!

Petris Chocolate Roomin näyttävä kakkuvitriini.

 Onoma Shopista löysin alla olevia Nanna Bayerin neriage-tekniikalla valmistettuja ohuen ohuita posliinikippoja www.nannabayer.com . Samoja kippoja olin viikkoa aikaisemmin ihastellut Hangossa sataman läheisyydessä sijaitsevassa pienessä putiikkikaupassa.

Paateron kerammiikkaliike on ollut Fiskarsissa jo pitkästi yli toistakymmnentä vuotta. Ostin kotiin Arabian Valenciasarjan seuraksi neljä orvokkikippoa. Käsinmaalattua indigonsisninen kuvio on mielestäni vastustamaton, oli sitten kyseessä Valencia, Paateron keramiikka tai vaikkapa mexicolainen keramiikka. Huomaa myös kauniisti pakattu mukipaketti, jossa teipattuna tuoreita kukkia sekä naruihin on sidottu kaksi puutikkua.