San Danielin kinkkutankkauksen jälkeen matka jatkui kohti Alppeja. Mutkaisia teitä, kiipeämistä ylöspäin, kapeita kohtia, jyrkänteitä, juuri näköala-autoiluun sopivia pikkuteitä. Niillä ajelimme. Aurinkoinen rannikko jäi taakse ja olimme taas hetkittäin sumun verhoamana. Mutta harmaudessa ja tässä maisemassa ei usva haitannut. Kaikki näytti satumaisen kauniilta. Ja ihmekö tuo, kun ajelimme läpi vuosisataisten maisemien, jossa ihminen ja luonto ovat harmoonisesti muokanneet asumustoja.
Poffabron kylän talot ovat kerrostaloja. Hiekka-ja kalkkikivestä tehdyt rakennelmat ja niihin yhdistyvät puuosat, kuten parvekkeet, kertovat vanhaa historiaa ja ilmentävät harmoniaa. Kaikki on niinkuin ennen. Ennen tarkoittaa 1500-lukua. Omena-hortensiakoristeet kylän kaivon ympärillä sekä jokaisessa talossa muistuttivat vastikään vietetyistä syysjuhlasta. Juhlan aihe oli antiikkilajikkeiset omenat. Tämän kylän gastronominen puoli olikin meille kylän baarissa nautittu omenamehu!
Olen ovifriikki!
Täältä Alppien esialueelta matka jatkui kohti varsinaista Italianpuoleista Alppiseutua. Voisi sanoa, että italialaisuus jäi näille korkeuksille – edessämme oli muutos toisenlaiseen Alppikulttuuriin, vaikka Italian rajojen sisäpuolella pysyttelimmekin.
No Comments